Peppi Tervo-Hiltula
toiminnanjohtaja
Alumni vuodelta 2005
Mitä opiskelet tai mitä teet työksesi? Millainen oli polkusi kyseiselle alalle tai työtehtäviin?
Olen ammatiltani toiminnanjohtaja pienessä järjestössä, jossa työntekijöitä on vaihtelevasti 5-11 kappaletta sekä harjoittelijoita satunnaisesti sen lisäksi. Olemme työttömien edunvalvonta- ja tukiyhdistys.
Minusta piti tulla luokanopettaja tai historian opettaja, mutta lukion jälkeen ovet eivät auenneet yliopistoon. Sen sijaan ne aukesivat ammattikorkeakouluun, ja tahto muuttaa omilleen oli kova.
Olen opiskellut lukion jälkeen kulttuurituottajaksi mediatuottamisen suuntautumisesta, jatkokouluttautunut maisteriksi maisemantutkimuksesta ja kulttuurituotannosta, pelitutkimuksen laitokselta (opinnot eivät kyllä keskittyneet peleihin), tehnyt myös nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan, ammatillisen opettajan, johtamisen erikoisammattitukinnon sekä useita muita opintokokonaisuuksia vuosien varrella, kuten esimerkiksi rehtoripätevyyden (eli opetushallinnon tutkinnon). Osa on ollut täydennyskoulutusta, osa avoimen amkin tai yliopiston koulutuksia. Tavoitteeni oli suorittaa 1 000 opintopistettä Opintopolkuun ennen kuin täytän 40, mutta se taitaa nyt jäädä. Tällä hetkellä pisteitä on muistaakseni 850, mutta aikaa ei enää ole kuin muutama vuosi 😄
Joka välissä olen tehnyt töitä, yleensä paljon: Olen ollut Alkossa, pienessä järjestössä (jota ei enää ole) nuorten toiminnan vetäjänä, isommassa järjestössä nuorten toiminnan suunnittelijana, opettajana ammatillisessa oppilaitoksessa, yrittäjänä (yli 10 vuotta sivutoimisesti, paljon projekteja järjestöille) sekä nyt kohta kaksi vuotta järjestöä johtamassa.
Pidän merkittävänä mainita, että kaikista opinnoista ja työstä huolimatta minulla on myös perhe, ja teen vapaaehtoistöitä ja toimin erilaisissa luottamustehtävissä. Tärkeimpiä oppeja ovatkin olleet ajanhallinnan ja priorisoinnin opettelu.
Käytän Maijapoppas-urafilosofiaa: “Työni täällä on tehty” ja sitten kohti seuraavaa. Tämä tarkoittaa, että olen ehtinyt olla monessa mukana, toisaalta myös sitä, että työsuhteista yksikään ei ole yli 3,5 vuotta pidempi. Polut harvoin minnekään ovat suoria, mutta ilman tavoitteita (“haluan toimia esihenkilötehtävissä”, “haluan tehdä yhteiskunnallisesti merkittävää työtä”) haaveiden toteuttaminen tai saavuttaminen ei välttämättä onnistu. Moni asia on sattumusten summaa. Kannattaa tehdä valintoja siitä näkökulmasta, ettei sulje itseltään mitään vaihtoehtoja pois.
Millaisia eväitä sait TYKistä jatko-opintoihin ja työelämään?
Viimeksi viime viikonloppuna mietin puheilmaisun kursseja (ja lopputyötä standupista) kun olin esiintymässä parisatapäiselle joukolle. Ainakin uskallus esiintyä, laajat verkostot erilaisten ihmisten kanssa, vahvat pohjatiedot yhteiskunnallisista aiheista sekä kannustavuus ovat kantaneet työelämässä ja kannatelleet.
Luovuuden tietoinen kehittäminen on myös ollut hyödyllistä. Se on kuin työkalu, jota on oppinut käyttämään ja ottamaan hyödyksi. Toki monet ihan konkreettisetkin asiat kuten puheen rakenne sekä argunmentointi sekä erityisesti erilaisuuden arvostaminen ja huomioiminen ovat asioita, joita sain mukaani Tykistä.
Mitä haluaisit kertoa nyt lukiossa opiskeleville?
Unelmia voi saavuttaa, mutta suurin osa tarkoittaa kovaa työtä. Itse en halunnut harrastuksesta (musiikki) itselleni ammattia, joten omien muiden vahvuuksien tunnistaminen oli tärkeää. Ajattelen myös, että nuorena pitäisi saada elää, harrastaa ja löytää asioita, joista saa iloa. Olisi pitänyt siis sillä kurssimäärällä, jonka lukiossa suoritin, suorittaa se suosiolla nelivuotisena ja käydä vielä vaihdossakin 😄 Elämässä ei ole niin hirveän kiire!
On tylsä sanoa, että kannattaa opetella tuntemaan itsensä ja tunnistaa ne jutut, joille itse syttyy, mutta sitä suosittelen.
Lisäksi suosittelen juttelemaan ihmisille ja hakeutumaan tilanteisiin, joissa on erilaisia ihmisiä – oppimaan muista, mieluiten eri tavalla kuin itse ajattelevista ihmisistä. Olitpa haaveillut luovasta alasta tai yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, oman kuplan ulkopuolelle asettuminen, muista ihmisistä kiinnostuminen ja muiden näkeminen sekä ajatusten ristipölytys ovat tärkeitä myös tulevaisuuden työelämän näkökulmasta. Myös omiin idoleihin ja esikuviin voi muuten ottaa yhteyttä, ja tehdä vaikka sähköpostihaastattelun – ihmiset yleensä kertovat juuri uratarinoita mielellään 😉
On mahdollista, että sitä ammattia, jossa työskentelet tulevaisuudessa, ei vielä ole, tai et ole siitä koskaan kuullut. Siksi on ok haalia monenlaista tietoa ja luoda oma polkunsa. Lopuksi suosittelen ottamaan vastaan tukea: löytämään niitä aikuisia, joiden kanssa voit jutella ura-asioista, hakeutumaan Ohjaamoon tai Te-palveluiden työpsykologin juttusille tai haastamaan vaikka opoa siitä, mitä kaikkea voi olla. Ja puhumaan unelmista, koska jos niistä puhuu, ne alkavat toteutua.
Kuva: Kiti Haila / Teollisuusliitto
