Juuso-Matias Maijanen

Mitä teet työksesi ja millainen oli polkusi kyseiselle alalle?

Toimin nykyisin läheisyysohjaajana (Intimacy Director) eli asiantuntijaroolissa, kun rakennamme live-esityksiin tarinoita erilaisista intensiivisistä ihmiskohtaamisista. Välillä eksyn kylläkin myös muiden medioiden ja muiden esittävien taiteiden ammattien puolelle.

Polkuni tähän alalle oli monisyinen: lukiosta valmistuttuani (2007) vietin neljä vuotta opiskellen Jyväskylän yliopistossa, josta sitten suuntasin Vaasaan fyysisen teatterin koulutusohjelmaan Yrkeshögskolan Novialle. Novian jälkeen pyörin ammattiyhdistystoiminnassa, opiskelin paljon näyttämöväkivaltaa Dramatic Combat Finlandilla sekä suoritin opettajan pedagogiset opinnot (tutkintona Scenkonstpedagog, YH).

Kiinnostuin vuoden 2017 tienoilla myös näyttämöläheisyyden erikoisalasta, jota opiskelin alkuun USA:ssa Intimacy Directors Internationalin mentor-ohjelmassa ja nyt vuonna 2023 viimeistelen Intimacy Directors and Coordinators-yhteisön Intimacy Director-ohjelman viimeisiä askeleita.

Koko tämän ajan olen opettanut, ohjannut, luonut edellytyksiä työlle, opiskellut eri tekniikoita, testannut erilaisia vaihtoehtoja ja vähän jopa esiintynyt kolmella eri mantereella. Minulla on tässä vaiheessa vielä aika paljon opittavaa, joten saa nähdä mihin vielä tulevaisuudessa päädyn.

Millaisia eväitä sait TYKistä jatko-opintoihin ja työelämään?

Eväitä sain paljonkin. Ensinnäkin törmäsin teatterin käytäntöihin varsinaisesti ensimmäisen kerran TYKin kursseilla. Huomaan kuitenkin käyttäväni työssäni myös monia perustyökaluja, joihin kipinä on lähtenyt muiden aineiden puolelta: opin yhä päivittäin siitä, millaiset raamit fysiikka ja biologia meille asettavat, mitä psykologia, uskonto ja yhteiskuntaoppi voivat kertoa meille syvemmästä ihmisluonnosta. Lukio oli myös paikka, jossa kohtasin ihmisiä ja opin omasta itsestäni opetussuunnitelman ulkopuolisilla tavoilla: otin riskejä ja kasvoin siinä sivussa ihmisenä.

Sen sanoittaminen, miten tämä kaikki on vaikuttanut jatko-opintoihin ja työelämään, on vaikeampaa, mutta se, että on syttynyt halu ymmärtää itseään ja ympäröivää maailmaa, oppia lisää ja kasvaa ihmisenä – ja kuitenkin tehdä se omat rajansa huomioiden, ei varmasti ollut missään vaiheessa haitaksi.

Mitä haluaisit kertoa nyt lukiossa opiskeleville?

Lukio on tietyllä tavalla aika merkityksetön paikka. Se on paikka oppia, epäonnistua ja tehdä virheitä. Seuraukset siitä, mitä lukiossa tapahtuu, tuntuvat valtavilta kyseisellä hetkellä, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna kyse oli enemmänkin siitä, mitä kaikkea ehti oppia, kokea ja omaksua niiden vuosien aikana, jotka siihen on varattu.

Aikaa ei siis myöskään kannata tuhlata lukiossa. Ei kannata siis käyttää tarpeettomasti energiaa johonkin sellaiseen, mikä ei tulevaisuudessa tarjoa palasia oman täydellisen maailman rakentamiseen. Elämänkaaressa, näin viisitoista vuotta myöhemmin, tuntuu kuitenkin siltä, että lukiossa kyse on ollut vasta portaiden ensiaskelista, ja että maailma on auennut vasta lukion jälkeen.