Krista Perälä

Mitä opiskelet ja millainen oli polkusi kyseiselle alalle?

Lähdin heti lakkiaisten jälkeen seikkailemaan Sveitsiin. Olin niin au pairina kuin muissakin töissä. Sieltä tein myös yhteishakuni, jolloin hain takaisin kotikaupunkiini Rovaniemelle opiskelemaan. Hain ja sain paikan Lapin yliopistosta, yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta ja matkailututkimuksen pääaineesta. Meitä on itse asiassa täällä monta entistä tykkiläistä!

Eksyin pian opintojen aloittamisen jälkeen opiskelijapolitiikkaan ja teinkin sitä sitten ihan kunnolla: eri järjestöissä ja lopulta ylioppilaskunnassa kaksi vuotta. Sitä kautta olenkin löytänyt intohimoni vaikuttamiseen ja edunvalvontaan. Näitä haluankin tehdä tulevaisuudessa. Suunnittelen maisteriopintoja politiikkatieteiden ja sosiologian puolelta, mutta matkailututkimus on antanut valtavasti näkökulmaa kestävän matkailun ja ylipäätään kestävän kehityksen edistämiseen.

Millaisia eväitä sait TYKistä jatko-opintoihin?

Muistelen TYK-aikoja lämmöllä! Paitsi että vuosia tasapainotti täysi lasti ilmaisutaidon kursseja, opin silloin myös että suorittaminen ei ole kaikki kaikessa! Tiedän paineiden olevan lukiolaisillakin yhä suuremmat, mutta lohdutuksen sanat: kaikki järjestyy! Pääsin hakuvuoteni alimmilla pisteillä yliopistoon, keskiarvoa en ole juuri kerennyt miettiä, ja kaiken lisäksi tutkintoaikakin venyy. Opiskelen nyt viidettä vuotta. Minun piti alunperin valmistua tänä keväänä maisteriksi, mutta en ole saanut vielä edes kandidaatin papereita ulos. Olen keskittynyt luottamustehtäviin, jotka ovat antaneet käsittämättömän paljon käytännön taitoja työelämään sekä laajoja verkostoja. Näitä en luennoilla olisi niin valtavasti kerryttänytkään. Vaikka taiteiden pariin en olekaan työllistymässä, TYKin ilmaisutaidon kurssit ovat tukeneet kykyäni esiintyä ja ajatella luovasti. TYK antoi myös monta ystävää, jotka ovat edelleen mukana matkassa

Mitä haluaisit kertoa nyt lukiossa opiskeleville?

Haluan sanoa teille, että saa eksyä ja kannattaa eksyä – mitä ikinä se sitten kullekin tarkoittaa.  Minusta tuntui yliopistoon mennessä, että viiden opiskeluvuoden jälkeenhän on ihan ikäloppu, että täytyypä valmistua äkkiä. Nyt olen vain iloinen kaikista käydyistä mutkista, ja itse asiassa 25-vuotiaskaan ei ole vielä vanha.